Arvottomien jäljillä Kuhmossa

Tunsimme jo useimmat Arvottomien kuvauspaikat, kun aloimme suunnitella Arvottomien Suomi -näyttelyä. Yksi tuli kuitenkin mukaan verraten myöhään: pikkuinen kauppa, josta Manne soittaa sairaalaan Kuopiosta pakenemisen jälkeen.

Arvottomien kohtausten järjestys noudattaa melkoisen tarkkaan kuvausryhmän liikkeitä Helsingistä Tampereen, Keski-Suomen ja Savon kautta Kainuuseen. Tämä helpotti esimerkiksi Mannen yksinäisyysjakson Volgalla-ajokohtausten paikantamista, vaikka niissä ei ollut tunnettuja maamerkkejä. Niinpä tiesin ruveta etsimään kauppaa jostakin Kuopion ja Kuhmon väliltä, sillä seuraavissa kohtauksissa esiintyvän Juntinvaaran palovartiotornin olin jo löytänyt.

Kansallisfilmografian kuvauspaikkaluettelo aiheutti pientä hämmennystä. Kuhmon kohdalla mainitaan ”K-kauppa Tervo”, mutta myös Esso-huoltoasema. Esso ei kuitenkaan ole Kuhmossa, vaan Tervossa, ja Esson oven päällä lukee ”Tervon kauppa”. Olisivatko filmografian kirjoittajalta menneet nimet ja paikat niin sekaisin, että K-kauppa olisikin Tervossa?

Lähdin kuitenkin etsimään kauppaa Kainuusta, Kuhmosta etelään johtavien teiden ja toisaalta koilliseen Juntinvaaraan suuntautuvien reittien varrelta. Ajelin teitä läpi Googlen karttapalvelussa ja kysyin mielipidettä isältäni, joka aikoinaan metsänhoitajan työssään liikkui paljon ympäri Kainuuta. Mitään vakuuttavia merkkejä ei kuitenkaan löytynyt.

Sitten päätin joukkoistaa kysymyksen sosiaalisessa mediassa. Kysyin Twitterissä, missä kuvakaappauksen esittämä kauppa oli mahtanut sijaita.

Joukkoistus: missä tarkalleen oli tämä #Arvottomat-elokuvan kyläkauppa? Juonessa se on Kuopion ja Kuhmon välillä, ja Kansallisfilmografia sanoo sen olevan Kuhmossa. Vanhoista peruskartoista olen etsinyt sopivia Kpa-merkintöjä. Turhaan. @SuonnaKononen pic.twitter.com/eFoJoPJ5h8

— Matti Sunell (@MattiSunell) January 17, 2019

Tuota pikaa kuhmolainen rajamies Jouko Kinnunen kertoi vastauksen: Vepsällä, Valtimon ja Kuhmon välisen tien varressa. Hänen tietonsa Vepsän kylän koulusta, sähköistyksestä ja puhelinyhteydestä päätyivät näyttelytekstiimme.

Kinnusen vihjeestä otin vielä yhteyttä Kuhmolainen-lehden toimittajaan Antero Komulaiseen, ja siitähän aukesi kaikenlaista. Komulainen on kirjoittanut lehteensä Arvottomien kuvauksista Kuhmossa ja tietenkin tunsi paikkoja ja mukana olleita ihmisiä. Tiesulku- ja takaa-ajokohtauksessa on mukana kuhmolaisia poliiseja, ja yhden poliisin puoliso taas on Vepsän kauppiaan tytär. Myös Juntin talon omistajaan sain yhteyden Komulaisen kautta.

Komulainen oli hyvin kiinnostunut hankkeestamme ja halusi kirjoittaa siitä jutun (maksullinen, alku näkyy) lehteensä. Tapasimme juhannuksen jälkeisellä viikolla. Saimme silloin tietää, että myös Kuhmon keskustassa kuvattiin kohtaus, joka ei kuitenkaan päätynyt elokuvaan. Kuhmolaisen jutussa heinäkuun 8. päivältä 1982 on kuva kuvauksista torin laidalla.

Sitten ajoimme Hirveläntielle, jossa kuvattiin poliisin tiesulku ja takaa-ajo. Näimme sen ladon paikan, johon Manne ajoi Volgansa piiloon.

---

Hirveläntieltä jatkoimme kohti Juntinvaaraa. Juntti ei kuulu näyttelyymme, koska siellä ei ole juuri mikään muuttunut 37 vuoteen, mutta onhan paikka Arvottomat-fanin äärimmäinen pyhiinvaelluskohde ja vierailu siten pakollinen. Olimme sitä paitsi jo lähellä. Tai ”lähellä”: ensin neljäkymmentä kilometriä päällystettyä tietä Kuhmon keskustasta Kiekinkosken ohi ja sitten kauheaa suurisepelistä metsätietä pohjoiseen parikymmentä kilometriä. Autolla ei taida Suomessa päästä paljon tätä syrjäisempään paikkaan.

Metsähallituksen väeltä olin varmistanut, että palovartiotorni on yhä pystyssä, ja Juntin talon omistajalta olin saanut luvan vierailla pihapiirissä. Talo näytti samalta kuin elokuvassa, ulkorakennuksia oli remontoitu, mutta ne olivat kaikki vanhoilla paikoillaan. Ilma oli hyttysistä ja paarmoista sakeana, ja niin taisi olla Arvottomia kuvattaessakin: kun katsot tarkkaan kohtausta, jossa Veera ja Manne istuvat autiotalon portailla, heidän ympärillään ilmassa käy aikamoinen kuhina. Ihailtavan tyynesti Hämäläinen ja Pellonpää onnistuvat kohtauksen näyttelemään.

Sitten Kainuun Eiffel-torni, perukan linkki maailman metropoliin! Metsähallitus on myynyt palovartiotornin yksityiselle yrittäjälle, jonka tarkoitus oli kuljettaa se pois ja käyttää tuulimyllyn runkona. Siihen tarkoitukseen torni ei tainnut kuitenkaan soveltua, joten se seisoo yhä Elimyssalon koskemattomien korpien ja soiden reunalla. Etukäteen oli pieni huoli: olin kuullut, että torni saattaisi olla huonokuntoinen ja lukossa ensimmäisen tasanteen kohdalta, ettei kukaan loukkaisi itseään kiipeily-yrityksessä.

Vielä mitä: teräspalkit olivat lujasti kiinni toisissaan ja tikkaat tukevat, eikä lukosta tietoakaan. Ylös siis. Hytistä puuttuivat ikkunalasit, mutta jos sirpaleita oli joskus ollut, ne oli huolellisesti siivottu pois.

Kohti kymmenen kilometrin päässä olevaa itärajaa levisi kirveenkoskematon pienten soiden kirjoma salomaa. Lännen puolella näkyi jonkin verran hakkuuaukeita ja nuorempaa metsää. Arvottomien helikopteritakaa-ajo kuvattiin täältä lounaaseen, missä on metsäteitä ja tuolloin 80-luvulla tuoreita aukkohakkuita.

Kurkien huuto vaihtui helikopterin pörinään… ei, vaan toverini alhaalla käveli edestakaisin vältelläkseen hyttysparvia. Päätin armahtaa häntä ja laskeuduin. Unohdin etsiä ikkunalaudasta Mannen siihen kirjoittamaa puhelinnumeroa.